Miten olisi Kalajoen Hiekkasärkät?

Olemme mieheni kanssa suhteellisen impulsiivisia tekemään nopeita päätöksiä. Tässä yksi niistä.

En koskaan ole käynyt Kalajoella ja olen vain nähnyt kuvia hienoista hiekkarannoista. Mieheni kun kuuli tämän, päätti hän korjata tilanteen mahdollisimman nopeasti.

Mikä täällä olisi aamulenkkejä heitellä. Love <3 Kalajoki.

Elokuu 2018 oli aikaa, jolloin odotimme innolla viikon reissua Kilpisjärvelle. Mitään kunnon reissua ei kannattaisi tehdä taloudellisistakaan syistä, joten varasimme koiraystävällisen pikkumökin Kemistä, Savotta Campingista. Kun lähdemme reissun päälle, ovat suomen rajojen sisällä kääpiöpinserit Pirkka ja Terttu aina mukanamme. Savotta Campingiin sai ottaa koirat mukaan 10€ lisähinnalla.

Paikka oli kaunis. Pienet ihan viihtyisät mökit sijaitsivat joen rannassa ja illalla pääsimme rantasaunaan. Mökit olivat miellyttävät sisätiloiltaan. Vessoja ei ollut, meitä se tosin ei haitannut – kyllähän kaksi aikuista matalan budjetin matkalla kykenee kävelemään lähellä sijaitseviin saniteettitiloihin.

Aamupala oli loistava, joka tehtiin pyynnöstämme seuraavana aamuna lisämaksusta.

Mutta se Savotta Campingista.

Nokka kohti Kalajokea

Kemistä ajoimme Kalajoelle ”lenkille”. Matkalla kävimme kävelemässä mm Oulun Nallikarin hiekkarannalla. Sekin oli jo vaikuttava näky.

Pirkka yrittää pysytellä mahdollisimman kaukana merestä, märästä hiekasta ja yleensäkin hiekasta.

Itse en ole päässyt Lappia kokemaan, joten tämä lyhyt yhdenyön reissu tarjosi minulle makupaloja siitä mitä kuukauden sisään tuleva Kilpisjärven viikko meille tarjoaisi – ehkä 😊

“Itämeri-selfie”

Kalajoki on tosiaan paikka, minne aion palata. Siellä olisi ihana elellä muutama vuorokausi meren rannassa kävellen ja hiljaisuutta kuunnellen. Haaveissa olisi mennä silloin kun muut eivät ole liikkeellä – tällä kertaa mieletön tuuli ja elokuun loppu tarjosivat myös rauhan. Vain muutama ihminen käveli vastaan pitkospuilla.

Koirien riemua.

Koirat viihtyivät hyvin. Terttu juoksi hiekalla tuulta vastaan ja nautti vapaudesta, Pirkka taas tavoilleen orjallisena ja neuroottisena koirana käveli pitkospuilla ja rakennetuilla reiteillä. Kävelimme koko pitkän rannan edestakaisin ja minä olin hurmioitunut. Visualisena ihmisenä ahmin kauneutta silmilläni ja Kalajoki sitä kyllä tarjoili.

– riina –

You may also like

Leave a comment